Toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu eikä ota tätä henkilökohtaisesti, monen asian lopputulemana ajattelin tästä muistuttaa ja kirjoittaa, koska asia on aina ja uudelleen ajankohtainen.
Kun minulta lähtee se pentu kotiin teidän luoksenne, puhun paljon sen vakaan perustottelevaisuuden harjoittelemisesta. Mainitsen myös että se oppiminen lähtee ohjaajasta ja siirtyy ohjaajan taidoista riippuen koiraan. Kukaan meistä ei ole niin mielestäni niin kaikkivoipa ja taitava että osaamme kouluttaa jokaista koiraa yksin. Taidot ja koiranluku ei kartu yksinään puuhastellessa tai kirjoja lukiessa, hienoja teorioita voimme oppia ja avuksi teoriakin toki on, mutta käden taitoa ja harjaannusta se ei tuo.
En anna tätä edellä mainittua ohjetta ihan kepeästi ajatellen ja huvikseni. Jokainen pentu on yksilö lähtökohdistaan riippumatta. Toisilla on erilainen vilkkaustaso kuin toisella, toiselle siunaantuu enemmän hermoja tai epävarmuuksia kuin toiselle. Dominanssikin saattaa yllättää koiran vanhetessa ja kypsyessa, samoin sen yleiset kehitysvaiheet tuovat uusia haasteita. Toiset yksilöt vain ovat yksinkertaisesti haasteellisempia kuin toiset, se on pentueissa aina sama juttu.
Oleellista on että opimme näkemään sen oman koiramme ja lukemaan käytöstä, jälleen kerran tämä on hyvin hankalaa yksin ja esim. pelkkien kurssien varassa.
Olen myös ohjeistanut teitä olemaan yhteydessä kasvattajaan, varsinkin jos ilmenee ongelmia. Luonnollisestikaan en aina osaa auttaa suoraan, mutta siten saamme ainakin pyöriä pyörimään ja mietittyä, mistä ja miten sitä apua olisi saatavilla, mikä olisi se tapa ja taho mihinkin mietityttävään asiaan.
Usein ongelma havaitaan hieman liian myöhään. Olisi eduksi, kun päästäisiin puuttumaan jo orastaviin ongelmiin. Usein kuulen ongelmien alkaneen silmänräpäyksessä, yhtäkkiä, koiran mitenkään ongelmastaan varoittamatta. Tämä on se kohta, mikä ei yleensä pidä paikkansa. Koira kyllä kertoo..mutta osataanko sitä lukea ja tulkita, siinä on se vaikeus. Taas kerran törmätään tilanteeseen, onko eletty asioiden kanssa yksin tai ainakin liian yksin?
Koiraeläin on siitä metka kaveri, että sillä on voimakas oppimiskyky niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä. Ihminen taas on siitä metka kaveri, että yhä vähemmän osaamme lukea koiria ja ymmärtää niiden sielunelämää. Huonohermoista ja epävarmaa koiraa voi vahvistaa ja elämistä sen kanssa helpottaa selkeydellä ja oikeantyyppisellä tuella. Liian vilkasta koiraa voi johdatella rauhaan oikeanlaisilla harjoitteilla ja rodunomaisella tekemisellä, mikä on niin paljon koiralle kuluttavampaa kuin pelkkä lenkkeily. Joku tekeminen aktivoi koiraa vain suurempaan energiaan, toinen rauhoittaa, tämä asia ei ole valitettavan usein ihmisillä tiedossa.
Pallo on aina ihmisellä, koira peesaa vain omana itsenään mukana ja toimii miten sen annetaan oman luonteensa tuotoksena toimia.
Joskus, mutta harvemmin koira voi toki olla sairas, tai muuten elinkelvoton yksilö luonteeltaan. Sanomattakin selvää, milloin tämä tilanne on käsillä on kuitenkin joskus veteen piirretty viiva.
Jos minun ajatusten purkauksestani sai mitään selvää, se sisälsi muutaman lämpimän kehoituksen:
Hakekaa apua ajoissa ja aktiivisesti, pienenkin epävarman tunteen jälkeen. Älkää eläkö ongelman kanssa yksin. Hakekaa tietoa ja kartuttakaa taitojanne mikäli asiat eivät luista toiveiden mukaisesti. Jos ja mikäli valitsette toisin, se on silloin tietoinen valinta ja mikään ei voi kovin yllätyksenä tulla.
Jos elämä koirakaverin kanssa ei tule rehellisestä yrittämisestä huolimatta olemaan siedettävällä tasolla, on aika miettiä asia uusiksi. Siinäkin kohtaa kasvattaja auttaa kykynsä ja tilanteen mukaan. Itseään on turha katkeroittaa jos hyvästä yrityksestä ja panostuksesta huolimatta koirakaveri on täysin sopimaton perheeseensä. Vaihtoehtoja on tasan muutama: Eletään yhdessä hyvässä ja pahassa ja rakastetaan koiraa sitten sellaisena kuin se on, etsitään sille uusi koti, tai pahimmassa tapauksessa ongelman ollessa parantumaton..mietitään sitä sateenkaarisiltaa. Tämän me olemme koirillemme velkaa, ne on
vat syyttömiä olosuhteisiin ja olemassaoloonsa .
Mumppa
rotseri