Mummon päivyri

Treeniä ja ahdistuneita kanssaihmisiä

Mummon piäni miäs! Me tullaan kohta, äipän ja tädin kanssa kylään ja kiusitaan teitä koko viikonloppu! Varro vaan R, sidukatkin on hankittu joten pistäs jo se saunakin lämpiämään.  Sitten eiku reenaamaan koko viikonloppu. Odotan innolla uusia oppeja. Rankkaa tulee olemaan mutta mielenkiintoista….Ja tarpeellista!

Vähän on surullinen olo kun on huomannut miten paljon pahoinvointia ja ahdistusta “harrastuspiireistä” löytyy. Harrastamisen pitäisi olla mukana rakentamassa ihmisen  hyvinvointia, mutta joskus se osoittautuu pahoinvoinnin ulkoistamisen välineeksi, eräänlaiseksi kanavaksi purkaa oman ikävystyneen persoonan tuotamaa turhaumaa. Harrastamisen kautta  ihminen pääsee yleensä toteuttamaan itseään, joidenkin osalta se toteuttaminen vain jää pelkkään ylikiehumisen kanavointiin, vähemmän rakentavassa mielessä. Onhan se todettu, ihmisissä on rakentajia, urakkamiehiä ja sitten niitä aavikolla surffaajia, kuivumispisteessä olevia, jotka henkeään haukkoen takovat nyrkeillään ympäristöään yrittäessään hengittää. He onnistuvat yleensä hetkellisesti myrkyttämään ympäristöään mutta onneksi karavaani jatkaa kulkuaan,  näiden siipirikkojen vaietessa taas kunnes seuraavan kerran kuppi menee nurin, syystä jos toisesta.