29-30.3 väännettiin tottista Pohjalla ihan urakalla. Suskin tiukan tahtipuikon alla nautittiin myös lauantain auringonpaisteesta ja sunnuntain märästä usvakelistä siinä ohella.

Lyhykäisyydessään molemmilla tytöillä menee sitten tuo perusasento uusiksi. Olen  opettanut tytöt liian eteen ja nyt harvasta päästä kärsii taas koko systeemi. Cimillä havaittiin se tosiasia, että se on hyvinkin omaksumiskykyinen, mutta hämmentyessään vetää passiiviseksi. Tähän yritänkin nyt sitten opettaa vietinnostoa haukkumalla, ottaa lyhyitä treenipätkiä ja kasvattaa röyhkeyttä.

Kaaoksella riittää intoa ja tekemisen meininkiä vaikka maailma tippuisi niskaan. Se takapuoli on hidas, koko koira pyrkii liian eteen, vinottain minua painostamaan. Taas näkyy vääränlainen palkkaaminen (oikealta, voitteko kuvitella) johon olen puuttunut vasta JuhaH`n käskystä tammikuusta lähtien.Nämä asiat sitten vaikuttavat kaikkeen, myös käännöksistä tulee huonoja, luonnollisti.Mutta etiäpäin on menty tammikuusta, se on selvää ja paljonkin. Mummu on vähän rauhoittunut, koira siinä samalla myös, nouto on “hallinnassa”, siihen nyt vain haetaan varmuutta, toistoilla ja NOPEUTTA Suskin ja JuhaH`n hyvin niksein. Ei kuitenkaan lähdetä “iskemään” Riikan ja Jatsin mallin ;) Vai mitä kakara?

 Eli tarkkuutta ja nopeutta ja tähtäin 100 p pelkän erin sijaan, vai miten se nyt menikään?

Mummon motto,tähtää taivaisiin niin pääset ainakin puun latvaan asti.

Viikolla ollaan fillaroitu ja touhuttu töiden ohella. Perjantaina päästiin purutreeneihin Kaaoksen kanssa. Ensin floppi tottiksessa ja siinä taas palautus maan pinnalle. Puruissa siirryttin pois valjaista kokonaan ja Kaaokselle mm.nahkapanta kaulaan. Sain kyllä vähän selkeemmäksi koko homman sillä tavalla. Vietinvaihtoja, hallintaa ja sitten lähetystä piilolle vartioon. Kaaoksen ongelma nyt on selvä, aktiivisuus puuttuu (opittua) ja siihen kiinnitetään huomio. Otteet ja vastustaminen ovat kunnossa, luojan kiitos. Koira purkaa kaiken puruun, oli se sitten negatiivinen tai positiivinen tuntemus. Eli päämäärä kunnossa.

 Toivottavasti pääsemme nyt treeneissä vauhtiin. Liian paljon tasoitusta on annettu muille 6 kk tauolla  Mutta enää ei turhia tasoituksia anneta, jos pää ohjaajalla ja terveys koiralla pitävät. Keskitytään olennaiseen eli treenaamisen, koska saan muutoinkin varautua tekemään ohjaajana puolet enemmän töitä, kuin muut, tämän hitauteni takia. 

Mummon piäni miäs! Me tullaan kohta, äipän ja tädin kanssa kylään ja kiusitaan teitä koko viikonloppu! Varro vaan R, sidukatkin on hankittu joten pistäs jo se saunakin lämpiämään.  Sitten eiku reenaamaan koko viikonloppu. Odotan innolla uusia oppeja. Rankkaa tulee olemaan mutta mielenkiintoista….Ja tarpeellista!

Vähän on surullinen olo kun on huomannut miten paljon pahoinvointia ja ahdistusta “harrastuspiireistä” löytyy. Harrastamisen pitäisi olla mukana rakentamassa ihmisen  hyvinvointia, mutta joskus se osoittautuu pahoinvoinnin ulkoistamisen välineeksi, eräänlaiseksi kanavaksi purkaa oman ikävystyneen persoonan tuotamaa turhaumaa. Harrastamisen kautta  ihminen pääsee yleensä toteuttamaan itseään, joidenkin osalta se toteuttaminen vain jää pelkkään ylikiehumisen kanavointiin, vähemmän rakentavassa mielessä. Onhan se todettu, ihmisissä on rakentajia, urakkamiehiä ja sitten niitä aavikolla surffaajia, kuivumispisteessä olevia, jotka henkeään haukkoen takovat nyrkeillään ympäristöään yrittäessään hengittää. He onnistuvat yleensä hetkellisesti myrkyttämään ympäristöään mutta onneksi karavaani jatkaa kulkuaan,  näiden siipirikkojen vaietessa taas kunnes seuraavan kerran kuppi menee nurin, syystä jos toisesta.

Pääsiäinen ohittui työnteon merkeissä ja työt tulevat jo korvistakin ulos. Ehdin sentään tottistelemaan J`n kanssa Riksussa eilen. Kaaoksella katsottiin vähän sietokykyä pitkän kaavan mukaan. Huomioitavaksi jäi aloitus, jossa koiran viretilan on oltava oikea heti tuomaria tervehdittäessä Pikku juttuja muitakin ilmeni tottakai, mutta mikä asiallista, koiran viettitaso pysyy hyvin ja nouseekin sopivasti suoritteen aikana, pieniä lapsuksia lukuunottamatta. Oma ohjaaminen taas palasi kivikaudelle, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Cimsun kansa näkyi jälleen valopilkkuja seuraamisessa, mutta ahneella on paskanen loppu tavataan sanoa. Innostuin vähän liikaa ja nyt on korkea aika tajuta että ne treenit tosiaan pilkotaan osa-alueisiin, jotta koiraa ei hämmennetä liikojen uusien asioiden keskellä. Perusjuttuja pentele, mutta kun olen mäntti niin olen mäntti. Onneksi J sentäs huomioi näitä asioita ja Riikkaska karjuu mulle pää punasena (toi oli mielikuvituksen ja suuren loukatun egon värittämää) puhelimessa.

Pikkupojan Otto von Boxleen perheen puolelta terveisiä taasen edistyksen askelista mikä oli suuri ilouutinen. Tsemppiä vain sinne toiselle puolelle suomikaistaletta, jatkakaa samaan malliin ja lopputulos on palkitseva teidät.

Viikonloppuna suunnataan mädchenien kanssa Pohjalle Suski Mölsän tottisoppeja hakemaan. Wani ja M tulevat myös, mikä tekee viikonlopusta varmasti värikkäämmän, krhmm, niin terveisiä vain teillekin rakkaat lapset  ;D

Sunnuntaina vielä kokoustamaan ja heti samana iltana töihin. Huh huh.

Mutta ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt, sanoo Mummu..

Pikkuinen istuu varmasti jo perheen kanssa autossa, motarilla tulossa kohti mummolaa.  Reissuun ovat menossa ja onneksi piipahtavat täälläkin. Katsotaan pikkuisen korvat kun alkavat äipän lailla olemaan varsin lepakot hörhimykset.

Eilen tehtiin tottikset hallilla. Nuppunen,mammansa ja Bablo olivat paikalla kanssa. Kaaoksen kans vedettiin normi setti ja katsastettiin se hallintapuoli kun Bablo puuhasi iholla. Eipä ollut mitään vaikutusta muuta kuin minä,joka heti alan säveltämään kun on jotain ylimääräistä mukana. Kaaoksen paikalla makuukin oli rauhallinen ja tarkkaavainen vaikka N meni siitä vierestä Bablon kanssa. Hyvä, jotain edistystä! Me kun olemme tällaisia taapertajia niin joka positiivinen hetki huomataan. ;) Bra Kaaos!

Cimsun kanssa vähän seurattiin. Vasemmalle käännöksissä se “willimaussien” pylly ei taas oikein tule napakasti mukana mutta muuten tasoomme nähden ok. Jäävissä, istumisessa on saatava tarkkuutta ja nopeutta, joka hoituisi varmasti jos saisin käskytyksen kuosiin. Mutkun se on istu..IStu…IIIIStu..ISTU….Cimsu raukka saa aina miettiä mitä se ohjaaja on suustaan päästänyt. Päätteeksi luoksetulo ja lyhyt paikallamakuu. Super Cims!

Olen kovin onnellinen noista tytöistä. Alkuvuodesta oli usko loppua kun olin pitänyt luvattoman paljon taukoa, varsinkin  Cimsin kanssa. Kaaoksella nyt oli se pakollinen vauvanhoitovapaa, jonka se kyllä ihan itse lopetti ja halusi actionia. Muistan kun vaukkusilla löi n. 4 vkoa lasiin niin mamman vauhti alkoi lisääntyä. Helppoa siinä oli noutoja sun muita alkaa vetämään olkkarissa. Ei ihme että oppi upposi salamana.

 Tuo tekemisen tarve on tytöillä ilmiömäinen ja toivon että se tarve siirtyisi myös lapsosiin. Ei se puoli ainakaan tällä hetkellä pahalta näytä..:)

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE! Minä suuntaan töihin la, su ja ma.

Nyt ne kakarat tempasivat taas!

Skidi ja Alma (Freaky ja Fantasma) antoivat pentujen ääninäytteitä “Myrsky” -elokuvaa varten. Mitähän se Riikka lapsi vielä keksii meidän pään menoks. Ja se Alman äippä on kans toinen, varsinainen yllytyshullu. Olisi pitänyt arvata! :D

Tyttöjen kanssa otettiin tottikset, paljon leikkiä ja hauskanpitoa pallon ja patukan kanssa. Oma tempperamentti oli taas koetuksella kun tuo Cims saa päähänsä rytätä mummon nenän vähän väliä. On niin kivaa olla naaman korkeudella ilmassa koko ajan. Mihin joudun tuon pösilön kanssa? Mutta aina niin liikkis on, Cimsu kulta. Juoksutin tyttäret sitten vielä ihan erikseen, en kestä juuri nyt kuulla sitä ölinää ja kisailua mikä niistä yhdessä lähtee.

Huomenna sitten hallille. Pitäpä soitella tuleeko Nuppunen mammansa kanssa myös.

Maanantain ja tiistain keskipäivät ovat olleet aivan tolkutonta puhelinrumbaa. Elimäellä sattuneen tragedian vuoksi on media saanut taas raflaavia juttuja lehtimyyntiä vauhdittaakseen. Tvkanavatkin ovat olleet kiinnostuneet kaiken maailman jutuista.

Tapahtuma on ollut järkyttävä ja suru menetyksen kohdanneen perheen puolesta on suuri.

Mädchenien kanssa ajeltiin sitten kuitenkin taas Riksuun tahkoamaan tottista Lemmetyistenkukkulan J`n kanssa. Tammikuussa aloitetut sessiot ovat olleet välillä enemmän kuin mielenkiintoisia. Tavoitteet asetettiin alkuvuodesta molemmille tytsyille. Välillä on koettu epätoivon hetkiä mutta varsinkin Cimi osoitti tänään melkoista valoa tunnelin päässä. Kaaos rakas räväytteli taas tyypilliseen tapaansa loppumattomalla tarmolla ja tempperamentilla omia juttujaan. Mummo vaan yrittää pysyä perässä..ja rauhallisena juu. Tekemisen meininkiä ja tekniikkaa haetaan ja sehän ei ole näille scissorsistereille mahdotonta, varsinkaan kun nyt vihdoin saatiin joku viisaampi opettamaan :D.

Treeniä väritti aivan yhtäkkinen, tolkuton lumipyry. Oltiin tyttöjen kanssa kuin kolme lumiukkoa..tai mikä olisi lumi..koirakko..lumikko!!

Aikaisemmin iltapäivällä käväisin rakkaan ystävän luona katselemassa kauniita ja terhakoita pentusia. Pumpuli on kyllä jättänyt itseään, ainakin ulkomuodollisesti. Matkaan olisi yksi ärripörri lähtenyt…Mutta ei meidän huusholliin enää mahdu.

On aamun hiljainen tunti ja ulkonakin lunta satelee. Pirskules sentään, tässähän on valittu maantieteellisesti ihan väärä maanosa asumiseen silloin 4 vuotta sitten. Ei sillä, onneksi valitsin, olisi muutoin jäänyt tuo Harri kaksijalkainen löytymättä

Eilen käytiin hulvattomassa matkaseurassa katsomassa isäkoiran hulppeaa KWC debyyttiä. Itse J herra oli päässyt ohjaimiin ja en voi kieltää että odotuksen hetkillä jännitti aika pirskuleesti heidän puolestaan.

Pappa kuitenkin päätti kirjoittaa KWC kirjaimien merkityksen ihan uusiksi. Ne ovat sitten tästä lähtien Kirmaise Wartiointiin Cultsi. Eli Pappa pisti kaikkien kauhuksi ja pieneksi riemuksikin totaalisesti asiat hyrskyn tyrskyn. Ajatus maalimiehestä myrskysi mielessä tottiksessakin, papan mielestä sen täytyi luurata jossain, ihan varmasti täytyi!

Lopputuloksena 28 pistettä ja mummon lupaus siitä että äippäkoira menee kokeilemaan ensi vuonna :O. Pitäähän Iskän ja Äipän molempien näyttää mallia pikku lapsosille jotta tietävät mistä pistää paremmaksi taas jatkossa.

Kun nyt nuo lumet sulaisivat ja pellot kuivuisivat sille mallille että pääsisi äippä jäljestämään. Sillä välin tahkotaan tottista ja nyt ilmeisesti niitä purujakin uudella kokoonpanolla. Viikko sitten käväistiin maalimiesleirillä Räyskälässä oppia hakemassa. Viikonloppuun mahtui monenmoista kokemusta ja ajatusta mutta pyörikööt jutut päässä, ei niitä kannata näppiksellä nyt filosofoida. Tärkeämpää oli sulataa uudet kuviot ja luoda realistiset tavoitteet loppuvuodelle.No, uutaman kuukauden aikana selviää mikä loppuvuosi tulee olemaan esim. kilpailuiden osalta.

Kiitokset tosiaan R ja N hauskasta lauantaipäivästä ja oli ihana jälleen nähdä mummon pikkupojat Skidi ja Nuka, niin rakkaat kakarat.

Tervetuloa uuteen Ajatukseni.net blogiisi. Tämä on esimerkkimerkintä, jota voit muokata tai poistaa kokonaan, ja aloittaa sen jälkeen omien ajatustesi kirjoittaminen!